Sinne se kesä vilahti, taas kerran. Lomat on pidetty ja syksy saapui yhtä yllättäen kuin aina ennenkin.
Näin jälkeenpäin pitää muistella asioita aikajärjestyksessä. Viimeinen päivitys taisi olla toukokuussa, joten tässä tulee jatkoa:
Toukokuun viimeisenä päivänä teimme taas pihahommia tavalliseen tapaan, kunnes Pimu alkoi yhtäkkiä raivoisasti kaivaa vesiastian alta. Yleensä hiiri tai sammakko saa hänet näin tolaltaan. Katsoin alle, mitään ei näkynyt ja komensin tytön pois. Pimu vaan jatkoi kaivamista. Vein koirat lopulta sisälle.
Parin tunnin päästä jatkoimme pihahommia. Huomasin, kun Pimu ravistelee jotain ruusupenkin alla ja pikku Lissu on mukana hommassa.
Menin katsomaan lähemmin mistä oli kyse ja se oli KÄÄRME. Pimu ravisteli käärmettä ja Lissu oli siinä vieressä valmiina saaliin jakoon.
Sydän oli pysähtyä. Onneksi kauhea kiljunta sai koirat jättämään käärmeen ja sain ne sisään.
Lähemmässä tarkastelussa elukka osoittautui kuitenkin rantakäärmeeksi.
Onneksi, sillä toinen kyynpurema olisi koitunut Pimu-mummin kohtaloksi.

Joskus nuoruudessa olemme käyneet paljonkin pohjoisessa, Lapissa. Jo maaliskuussa huomasin yöttömän yön agilitykisojen mainoksen ja sitten vaan hotellia tilaamaan. Lähdimme matkaan ja ensimmäisen yön vietimme Oulun ihanassa Nallikarissa. Terassisyömiset ym menivät hienosti koko lauman kanssa, vaikka pikku-vintiö olikin ensi kertaa pitkässä matkassa.

Aamulla jatkoimme kohti Kemiä. Pysähdyimme Kemin Prismaan. Kepo hoiti ruokaostokset ja minä lähdin lenkittämään koiria. En raaskinut laittaa koiria autoon, sillä edessä edessä oli vielä pitkä matka Saariselälle. Siinä ruokaostoksen tekijää odotellessa se tapahtui; Lissu villiintyi ja alkoi kiusata Pimua. Pimu hermostui ja kuritti Lissua. Iituhan ei siitä tykännyt ja kävi Pimun päälle. Siinä sitten kolmen koiran sumpussa yritin saada isoja tyttöjä irti toisistaan ja sain pureman vasempaan käteeni.
Piti käväistä Kemissä terveysasemalla paikattavana ja hakemassa antibioottikuuri.

Hain lääkkeet Rovaniemeltä ja pääsimme perille Saariselälle illan edellä. Yö meni hyvin, mutta aamulla alkoivat kovat vatsavaivat ja pahoinvointi; lääke ei sopinut minulle. Sinnittelin ensimmäisen päivän kisat, vaikka kuume alkoi nousta. Yö meni kauheassa horkassa ja lauantaiaamuna oli sitten pakko lähteä Ivaloon hakemaan apua. Sain uudet lääkkeet ja käteeni lastan, sillä haava ei osoittanut paranemisen merkkejä. Se kisapäivä meni meiltä ohi, kukaan ei kisannut.

Se päivä vietettiin kisakatsomossa ja lenkkeillen. Sunnuntaina kisasin Iitun kanssa pari rataa, toisen taisimme hyllyttää ja toiselta sijoitus oli neljäs yhdellä virheellä. 

Pimu täytti 10 vuotta 12.6.

29.6 oli kooikkerhondjen erikoisnäyttely Keuruulla. Olin ilmoittanut pikku Lissun junnuihin ja Pimu-mummin veteraaneihin. Iitu oli seuraneitinä ja Lissun tukena.

Pimulla oli veteraaninartuista kaunein pää ja hän pääsi kaunein pää-kisan jatkoon. Ei sijoitusta, mutta Pimu on mulle aina kaunein, päineen kaikkineen.

Heinäkuussa lomailimme suurimman ajan. Oman loman aloittajaiset vietimme Punkaharjulla. Ilma oli järkyttävän kylmä ja sateinen. Meillä ei kotona ole ollut punkin punkkia, enkä myöskään ollut laittanut koiriin punkkikarkotteita.Nyt niitä oli, oikea vitsaus Punkaharjulla.

Heinäkuun lopulla kävimme kisaamassa vanhassa kotikaupungissa, Haminassa. Hirveä helle (en valita) ja lähden kisaamaan Iitun kanssa, ei treenin treeniä alla.

Eka agirata, sokka irti, mutta jotenkin selvisimme vai yhdellä kiellolla.
Toinen agirata; sokka irti x 10 ja oikea kontaktiporsastelu, siitä kontaktisulkeiset ja hylyllä maaliin.
Hyppyrata; ohjaajan pää on jo niin pehmeä, että rata meinasi unohtua. Nollarata kuitenkin ja sijoitus 3. Lisbethliisa oli mukana turistina ja pääsi harjoittelemaan palkintopallillla käyttäytymistä.

Takareiteni oli temppuillut pitkin kesää. Pakko oli kuitenkin päästä kokeilemaan kisaamista ennen SM-kisoja. No se oli virhe. En pystynyt juoksemaan kaikkia ratoja. Jouduin perumaan myös muutaman muun kisan, jotta olisin kunnossa SM joukkue radalla. Oli hierojat, oli teippaukset, mutta ei vaan kinttu kestänyt.

Lissu täytti 1 vuoden 22.8.

Tämä syyskuu ollaan vain oltu. Agilityn MM-kisat Turussa tietysti oli koko kuun kohokohta. Niin upeita, nopeita ja hienoja koirakoita. 

Iitu, ihanainen täytti 11.9 jo 7 vuotta. Minne tämä aika oikein menee???

Näyttäisi siltä, että lauman yhteiselo tiivistyy. Lissu on kovin mumminsa oloinen. Yhdessä ne etsivät pihalla hiiriä ja päästäisiä. Pimu opettaa pienelle kaikenlaisia kaivuuhommia, mm kuinka porkkanat nousevat penkistä lähes omineen. Iitu hoitaa edelleen lastaan rakkaudella, vaikka sietäisi tuo kakara joskus ihan kovempiakin otteita ❤