maanantai 9. joulukuuta 2019

Meillä syksy on ollut hiljaiseloa kisaamisen suhteen.
En ottanut Iitulle edes vakitreenipaikkaa. Meillä seurassa on niin paljon tarjolla ulkopuolisten valmentajien vetämiä treenejä, että ne riittävät hyvin Iitulle ja minulle.
Lissulla on torstaisin oma treeniryhmä. Paljon on vielä opittavaa. Tytöllä on vauhtia, mutta ajatteleminen jää matkalle vauhdissa. Jos Lissu ei tarkkaan tiedä mitä siltä vaaditaan, niin johan alkaa mahdoton ralli. Komentamista tai torumista ei voi käyttää, sillä neiti loukkaantuu ja pyrkii pois tilanteesta. Jos se huomaa, että minä turhaannun tai tuskastun, sama juttu. Tässä on siis kolmas erilainen koulutettava. Ihana asia on, että hän leikkii ja palkkaantuu lelulla.
Eläkeläis-Pimu pääsee mukaan treeneihin ja saa tehdä radan pätkää matalilla hypyillä ja hän on onnensa kukkuloilla.
Oma kunto ei ole antanut kisaamiselle myöden agilityn SM kisojen jälkeen.
Joulukuun eka päivä käytiin Iitun kanssa kisoissa pitkän, pitkä tauon jälkeen. Iitu veti hienosti ja pari tulostakin tehtiin, se oli itsellenikin yllätys. Iitu tarvitsisi niin paljon nopeamman ohjaajan, mutta kun se ei suostu tekemään kenenkään muun kuin minun kanssani.

Syksyllä ollaan tehty metsälenkkejä. Lissulla on riistaviettiä, vähintään yhtä paljon kuin Iitu-äipällä, mutta onneksi voin pitää niitä vapaana. Taskut on täynnä herkkuja ja laitan ennen lenkille lähtöä ruokaa niille kuppeihin. Tämä on tepsinyt ainakin tähän asti ja kaikki palautuvat samalla portin aukaisulla pihaan. Pimun on tosin vähän haasteellista lähteä, kun kuppiin jää ruoka tuoksumaan.

Koirilla on riittänyt ihmeteltävää pihallakin, kun paikallinen hirviporukka oli jahdissa tässä lähellä. Joku, nähtävästi likinäköinen, pyssymies ampui nuorta hirvisonnia, joka ei heti kuollutkaan. Eikös eläinparha juossut aitojen läpi meidän pihalle ja kuoli talon päätyyn. Ihan kauhea tapaus. Onneksi en ollut itse silloin kotona. Jahtiporukka hoisi kyllä homman ammattimaisesti (vaikkeivat ampua näköjään osaakaan) He korjasit kaikki jäljet ja aidan ja toivat meille korvaukseksi hirven paistia ja jauhelihaa.

Kuukauden päivät ovat koirat tutkineet hirviparan jälkiä ja kaivaneet paikkaa, minne hirvisonni lopulta kaatui.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti